sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Paluu tunnelukkojen ja tunnelukkotestin pariin

Viime vuoden mullistavimpia juttuja oli Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta. Aluksi tehdään netissä suuntaa antava testi, jonka jälkeen kirja perehdyttää syvällisemmin kaikkiaan kahdeksaantoista eri tunnelukkoon. Niiden syntyyn, tunnistamiseen tämän päivän elämässä sekä niiden työstämiseen, jotta ne jonain päivänä aukeaisivat.

Teos teki vaikutuksen vähän samaan tapaan, kuin Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa aikanaan. Eroina näissä kahdessa on se, että Hellstenin lähestymistapa asioihin on enemmän hengellinen ja hieman armollisempi. Takanen yhtä lempeällä tarkoitusperällä avaa tosiasiat eteen hieman tylymmin: Tunnelukot syntyvät lapsuudessa, emme olisi voineet estää niitä mitenkään, mutta kun emme ole enää lapsia, voimme itse tehdä muutoksen. Aikuisena et voi loputtomiin syyttää lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuneita vääryyksiä. Tai voit, mutta niin kauan olet lukkojesi vanki.

Tämä "armottomampi" lähestymistapa on äärimmäisen tarpeellinen, se taputtaa olalle rohkaisten, ei säälien. Tunnelukkokirja on fakta- ja asiakeskeisempi, vaikka samojen aihepiirien ympärillä pyörivät kumpikin. Itselleni Virtahepo olohuoneessa oli aluksi vaikeaa luettavaa, koska Hellsten puhuu uskonnollisista asioista, vaikka kirjassa mainitaankin, että uskonnolisuutta ei edellytetä. Sen ohittaminen vaati vaan vähän työtä. Sen vuoksi Tunne lukkosi voi meille pakanoille olla helpompaa luettava, kun ei tarvitse painia kahden asian kanssa. Molemmat teokset ovat olleet oman eheytymiseni kannalta äärimmäisen merkittäviä ja suosittelen niitä kumpaakin käytännössä ihan kaikille.

Tunnelukkokirjassa mainitaankin, ettei sen lukeminen (tai kuunteleminen) ole aina helppoa. Sitä se ei tosiaan ollut. Kävin teoksen läpi ensin äänikirjana, jolloin pääsin paiskautumaan todella syvälle kirjassa tehtäviin mielikuvaharjoitteisiin. Mieli on säilönyt hurjia asioita kaikki nämä vuodet. Ja niin pyytäessä päästi niihin käsiksi pelottavan elävästi.

Tein tunnelukkotestin ensimmäisen kerran elokuussa 2017 ja nyt tein sen uudelleen puoli vuotta myöhemmin. Ensin ajattelin, että tunnelukkoni olisivat testin valossa muuttaneet vahvuusluokitustaan (erittäin vahva, vahva, keskivahva, heikko) heikompaan suuntaan, ja niin osalle olikin käynyt, mutta aika moni oli myös radikaalisti vahvistunut. Tajusin kuitenkin heti, että tämän jälkimmäisen testin tein merkittävästi rehellisemmästä ja tietoisemmasta näkökulmasta, kuin puoli vuotta sitten.

Ihmismieli lukkoineen ja ongelmineen kun ei ole millään loogisella mittarilla mitattavissa. Saattaisin huomenna eri mielentilassa saada ihan erilaisen tuloksen vaikkapa tästä tunnelukkotestistä, mutta luulen tämän viimeisimmän kuvaavan aika osuvasti lukkojeni tilaa. Vaikka moni lukoista vahvistui uusittuani testin, en näe sitä huonona asiana. Koen olevani merkittävästi onnellisempi sekä itselleni rehellisempi kuin puoli vuotta sitten ja testin tulokset tottakai muuttavat heti, kun uskallan olla sinut omien vajavaisuuksieni kanssa ja sekä tunnistan että tunnustan ne.


Taulukkoon tein vertailun tuloksista. Korostin vihreällä ne tunnelukot, jotka olivat heikentyneet ja punaisella ne, jotka olivat vahvistuneet. Linkki: Tunnelukot. Käsittelen tekstiksi auki pari muuttunutta ja itselleni tärkeää tunnelukkoa.

Ulkopuolisuus - Vahva → Erittäin vahva
Koulun myötä olen luonnollisesti joutunut toistuvasti tekemisiin uusien ihmisten kanssa uusissa tilanteissa. Puolen vuoden aikana olen entistä vahvemmin tullut tietoiseksi siitä, että koen itseni epävarmaksi hyvin herkästi, jolloin luontainen sosiaalinen lahjakkuuteni vetäytyy. Tietoisuus tästä on kuitenkin johdattanut perehtymään omaan introverttiyteeni syvemmin ja hyväksymään sen. Halusin aina ajatella olevani ekstrovertti, mutta niin ei ole. Nykyään näitä tilanteita helpottaa, tiettyjen muiden tunnelukkojen heikkeneminen, koska pystyn hyväksymään itsessäni tiettyjä piirteitä paremmin ja olemaan itselleni armollisempi.

Alistuminen - Vahva → Erittäin vahva
Alistumisen tunnelukosta:
"Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja."

On mielenkiintoista, miten ensimmäisessä testissä tulos on voinut olla vahva. Olen kärsinyt ns kiltin tytön syndroomasta todella pienestä pitäen ja tämä on määrännyt elämääni todella vahvasti aina. Valtaosa elämästäni on perustunut konfliktien välttelyyn ja muiden miellyttämiseen, tunteiden piilottamiseen ja toisten ihmisten mukailemiseen. Se on alkoholismin kanssa saman katon alla asuessa lapselle ja nuorelle elintärkeää. Harvoin, kun painekattila pursusi yli, seuraukset olivat henkisesti järkyttävän raskaita.

Erittäin vahvana tämä tunnelukko on realistinen. Koska sitä se on ollut ja tämä on yksi eniten minua kuvaavia tunnelukkoja. Mutta kuten montaa muutakin asiaa, pidän tätä oleellisena osana kehitystä sellaiseksi ihmiseksi, joka tänä päivänä olen. Ja koska tiedostan tämän, osaan kiinnittää siihen eri tavalla huomiota ja olen aktiivisesti kiinnostunut sen purkamisesta.

Riippuvuus - Keskivahva → Erittäin vahva
Riippuvuuden tunnelukosta:
"Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi."

Olen tullut hyvin tietoiseksi siitä, miten paljon muiden ihmisten mielipiteet vaikuttavat minuun. Ylläoleva ote riippuvuuden tunnelukon kuvauksesta osuu ja uppoaa täysin. Nyt tuli tunne, että puoli vuotta sitten halusin kovasti ajatella olevani pystyvämpi ja itsevarmempi, kuin minä todellisuudessa ehkä olenkaan ollut. Vuodenvaihteen Thaimaan retki teki ihan järkyttävän hyvää tälle. Ei ollut ketään kehen tukeutua ja jota mukailla. Jouduin tekemään jokaisen päätöksen itse ihan yksin ja huomasin, että hyvinhän siitä lopulta selvittiin. Matkasta jäi ihan älyttömän hyvä mieli ja pärjäsin loistavasti.

Kuitenkin esimerkiksi nyt parhaillaan menossa olevassa työharjoittelussani olen pyrkinyt selättämään tätä tunnelukkoa. Tunnistan tilanteet, joissa haluaisin luistaa paikalta, kuten haastavammissa hoitotoimenpiteissä tai tilanteissa, jotka tekevät oloni epävarmaksi. Pystyn kuitenkin hallitsemaan mieleni niinä hetkinä ja kaivamaan itseluottamusta omaan tekemiseen ja kykyyni toimia. Tästä kuuluu myös kiitos erinomaiselle ohjaajalle, joka on ahkerasti töninyt minua tilanteisiin, joissa on pakko toimia.

Rankaisevuus - Vahva → Keskivahva
Rankaisevuuden tunnelukosta:"Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva."

Tämän tuloksen osasinkin arvata. Olen ahkeran työstämisen kautta oppinut todella olemaan itselleni armollisempi. Aina välillä osaan todella kohauttaa olkia asioille, joista ennen olisin ruoskinut itseni vereslihalle ja kaadellut rikkihappoa perään. En enää päässäni esimerkiksi nimittele ja hauku itseäni, jos en tyypilliseen tapaan saa tehtäviä tehtyä kuin juuri ennen deadlinea tai jos tunnen oloni yksinäiseksi.

Olen tullut enemmän tietoiseksi omista vajavaisuuksistani sekä heikkouksistani ja oppinut hyväksymään ne muuttuvana osana itseäni. Jokin piirre voi olla heikentävä tekijä laajan onnellisuuteni kannalta, mutta sen piirteen vihaamisen sijaan opettelen hyväksymään sen jonain sellaisena, joka on läsnä nyt, mutta jota voin työstää parempaan suuntaan. Vähän kuin ylipaino - en keskity vihaamaan sitä, vaan keskityn löytämään keinot tilanteen korjaamiseksi haluamaani suuntaan.

Esimerkiksi bulimian takia olen rankaissut itseäni todella paljon. Päässäni haukkunut ja moittinut itseäni kymmeniä kertoja, vihannut itseäni. Kun lopulta lakkasin oksentamisen jälkeen tekemästä massiivisia eikoskaanikinäenää -lupauksia ja uhoamista, bulimiakohtaukset alkoivat menettää tehoaan. On ehkä väärin sanottu, että opin kohauttamaan niille olkiani, mutta jotain sellaista siinä tapahtui. Ja yhtäkkiä ahmiminen ja oksentaminen ei enää tarjonnutkaan sitä kontrollin menettämisen ja palauttamisen tarjoamaa draamaa, joka taas auttoi uhriutumisen ylläpitämisessä. Kuinka jonkun joskus tapahtuneen asian takia olen rikkinäinen ja nyt toimin näin ja sitten ruoksin itseäni siitä. Se alkoi tuntumaan enemmän tavalta, kuin varsinaiselta pakenemiselta, jota se ennen oli. Lopulta se menetti tehonsa ja hiipui.

Suojattomuus - Vahva → Keskivahva
Suojattomuuden tunnelukosta:
"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä."

Tämä(kin) tunnelukko sai kyytiä viime vuonna. Olen aina vältellyt riskien ottamista pelkojeni takia - ja riskeiksi luetaan valitettavan pitkä lista asioita. Viime vuoden läpimurtoja tässä valossa olivat muun muassa lähtö opiskelemaan sekä kolme viikkoa yksin Thaimassa ensikertalaisena. Vuosia välttelin kouluun palaamista, koska ajattelin, etten selviä opiskelijaelämästä taloudellisesti. Toistaiseksi on sujunut täysin ongelmitta.

Sitten tuli Thaimaan retki, vähän puun takaa. Olin varma, että pelkäisin lentämistä. Että pelkäisin toimia vieraassa maassa. Tavallaan totta. Lentäminen olikin äkkiseltään parasta pitkään aikaan ja alkuun kohdemaassa pelkäsin kaikkea ja kaikkia, mutta kolme viikkoa on pitkä aika nysvätä neljän seinän sisässä, niin oli pakko lähteä rikkomaan omia rajojaan. Ja pärjäsin kertakaikkiaan loistavasti.

Pessimistisyys - Vahva → Keskivahva
Pessimistisyyden tunnelukosta:
"
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen."

Tämänkin tunnelukon arvasin heikentyneen. Tunnelukon kuvauksesta tunnistan vahvasti ns entisen minäni. Se oli ahdistunut ja pelkäävä ihminen se. Keskitän tietoisesti huomioni enemmän myönteisiin asioihin. Jonkin aiheuttaessa negatiivista tuntemusta saatan esittää itselleni kysymyksiä. Voinko vaikuttaa tähän? Jos voin, mitä aion tehdä sille? Jos en, miten opin hyväksymään sen? Jos voin vaikuttaa, miksi en tekisi niin ja helpottaisi omaa elämääni. Ja jos en voi vaikuttaa, miksi kuluttaisin itseäni keskittämällä negatiivisuutta johonkin, joka ei sillä kuitenkaan muutu?

Pessimistisyyden hellittäminen on yksi eniten niin henkisesti kuin fyysisesti onnellisuuden määrää nostava tekijä. Osaan ohittaa ikäviä asioita takertumatta niihin henkeni kaupalla ja tekemättä niistä suurempia, kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Ikävien asioiden vastapainona osaan nähdä sitä tasapainottavat positiiviset asiat. Toisinaan uskallan ajatella ansaitsevani saamani hyvät asiat.


Kaikkiaan sanoisin olevani varsin hyvissä väleissä tunnelukkojeni kanssa. Tiedän niiden asettamat haasteet ja rajoitteet, mutta tiedän ja tiedostan nyt myös vahvemmin sen, että avaimet ovat omissa käsissäni. Saan tehdä lukoillani mitä haluan. En saanut vaikuttaa niiden syntyyn, mutta saan vihdoinkin valita miten paljon annan niiden vaikuttaa nykyiseen elämääni. Ja olenkin edistynyt ihan valtavasti. Ja olen hyvin ylpeä siitä.

Tiedostan edelleen miten pitkä matka on vielä edessä, mutta tuntuu, että olen sillä polulla taas hieman enemmän iloisin ja uteliain mielin. Lakkasin pakottamasta elämää, ihmisiä ja asioita niin helvetillisellä raivolla siihen suuntaan, jota pidin ainoana oikeana vaihtoehtona ja siirryin keskittymään vain oman suuntani löytämiseen. Ja yhtäkkiä kuljetaan elämän kanssa käsikynkkää ainakin valtaosan ajasta samoilla raiteilla hyvässä yhteisymmärryksessä. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti