lauantai 12. tammikuuta 2019

Koiran lopettaminen - Mitä ja miten?

Ensimmäinen oma koirani lopetettiin viime vuoden loppupuolella ja ajattelin jakaa kokemuksen näin ihan julkisestikin. Koiria (ja lemmikkejä ylipäänsä) taitaa tänä päivänä olla kodeissa enemmän kuin koskaan ennen ja pääsääntöisesti koiran maallinen taival päättyy ennen omistajan kuolemaa, joten on hyvä tietää mihin valmistautua.



Päätös

Milloin koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista?
Jaa a. Turhauttavin kysymys ehkä ikinä, siihen kun ei ole yhden ainutta oikeaa vastausta olemassa. Syyt voivat olla fyysisiä (sairaudet, kivut, jne.) tai psyykkisiä (pelot, aggressio, stressi, jne.) tai niiden yhdistelmiä. Eikä sitä vastausta voi kukaan muu oikeastaan edes antaa, omistajansa tulee tuntea koiransa parhaiten.

Paljon koiraihmisten parissa pyörineenä olen tullut siihen tulokseen, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Jossittelu on kamalaa. Päiviä, viikkoja, kuukausia vaikkapa sairauden kourissa kuihtunut ja riutunut koira tuskin osaa arvostaa omistajansa hyviä tarkoitusperiä yrittää löytää vielä jokin lisäaikaa antava oljenkorsi tai yrityksiä saada pitkitettyä yhteistä aikaa vielä vähän. Koira elää hetkessä. Koira ei oman uskomukseni mukaan osaa ajatella, että kohta tämä kipu, pelko, ahdistus tai stressi ehkä helpottaa.

Mutta missä se raja sitten menee?
Ei harmainta aavistusta. Oma mummokoirani sairasteli pienen ikänsä sekä oli hyvin tapaturma-altis ja mietin ehkä sen kymmenen kertaa vuosien varrella, että oliko tämä nyt tässä. Ja lopulta sen vaan tiesi. Katsoi koiraansa, jonka on oppinut vuosien varrella tuntemaan kovin hyvin. Vaikeinta on saada sanottua ääneen, että nyt ei taistella enää. Sen sanominen sekä helpottaa, että saa tuntemaan itsensä totaaliselta luovuttajalta.

Lopetus

Itse lopettaminen tapahtuu yleensä varaamalla aika eläinlääkäriin tai tilaamalla eläinlääkäri kotikäynnille. Toisilla saattaa olla mahdollisuus esimerkiksi ampumiseen, mutta se lienee harvinaisempaa ainakaan näin kaupunkilaisilla. Itse varasin ajan tutulta eläinlääkäriltä tekstiviestillä, koska huutoitkemättä en olisi sitä puhelua pystynyt soittamaan. Myös sähköposti on yksi vaihtoehto tai pyytää jotakuta soittamaan puolesta. Itse olen kerran soittanut toisen puolesta, eikä siitäkään kyllä ihan täysin coolina selvitty, kyllä se kurkkua kuristaa, vaikka ei olekaan kyseessä oma koira.

Meidän tapaus oli tälle eläinlääkärille tuttu, joten lisäkysymyksiä ei esitetty. Toisen puolesta lopetusta soittaessani eläinlääkäri kysyi tilanteesta taustoja, ettei huvikseen tervettä koiraa laiteta pois. Tähänkin on hyvä varautua, koska siinä vaiheessa on parempi mitä vähemmän tulee mitään yllätyksiä.

Sovittuna aikana menimme paikan päälle ja koira sai melkein heti vahvan nukutteen nahkaan. Tarvittaessa koiran voi myös jättää eläinlääkäreiden hoivaan, jos ei itse halua olla paikalla, mutta itse koen äärimmäisen tärkeäksi saada olla mukana loppuun asti. Eläinlääkärit ovat (tai ainakin pitäisi olla) tässä kohti hyvin tahdikkaita eikä small talkia pahemmin lennä. Tervehditään ja toimitaan itsevarman rauhallisesti. Asiansa osaava tilannetajuinen lääkäri ottaa tilanteen haltuunsa. Koira vaipuu uneen ihan muutamissa minuuteissa, jonka jälkeen suoneen laitetaan eutanasia-aine. Oma koirani otti tämän jälkeen muutamia hieman rohisevia todella syviä henkäyksiä ja lopulta hengitys lakkasi. Tästä menee taas muutamia minuutteja, niin lääkäri kuuntelee sydänäänet varmistaakseen koiran elintoimintojen lakanneen.

Jälleen tässä kohti tilannetajuinen ja asiansa osaava eläinlääkäri antaa kiirehtimättä aikaa olla koiran kanssa. Lopetus on tyypillisesti hyvin rauhallinen tapahtuma, eikä ainakaan omalla kohdallani kuolleen koiran näkeminen tai koskeminen tehnyt lainkaan pahaa. Ruumis alkaa kylmenemään hyvin pian ja silmät samentuvat heti elintoimintojen lakattua. On hyvin konkretisoivaa nähdä ja tuntea nämä "elämä loppumisen" merkit. Koira näyttää hyvin levolliselta ja noh, kuolleelta.

Ennen lopetusta koira kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää tarpeillaan. Kuollessa elimistö rentoutuu täysin, joten on mahdollista, että ulosteita ja/tai virtsaa vuotaa ulos. Tämä ei tietenkään ole vaarallista, mutta siihenkin on hyvä osata varautua. Oman koirani tapauksessa mitään ei tullut ulos, sillä koira oli käynyt tarpeillaan juuri ennen lääkäriin menoa.

Mummu ikiunessa.


Kuoleman jälkeen

Ruumiin hävittämiseen on monta eri vaihtoehtoa. Eläinlääkäri voi hoitaa ruumiin hävityksen, monet eläinlääkärit toimivat yhteistyössä tuhkauspalveluiden tarjoajien kanssa, ja voivat siten toimittaa ruumiin puolestasi esimerkiksi yksilötuhkaukseen ja uurnan voit noutaa joko eläinlääkäristä tai saada sen postitettuna kotiin. Eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat usein infoavat vaihtoehdoista kotisivuillaan tai vaihtoehtoja voi tiedustella itse.

Viimeinen kuva otettiin krematorion pihassa.
Ruumiin voi myös viedä mukanaan esimerkiksi haudattavaksi tai kuten itse tein, eli toimitin koiran henkilökohtaisesti tuhkaamoon. Paikaksi valitsin Sateenkaarisillan Pieneläinkrematorion perustuen sijaintiin sekä uurna- ja muistokoruvalikoimaan. Kontaktoin heitä ennen lopetusta sähköpostitse, sillä vastaanotto toimii ajanvarauksella.

Syy toimintatapaan oli puhtaasti tunneperäinen. Mummokoira oli ensimmäinen ikioma koirani ja vietimme yksitoista vuotta yhdessä, joten oli itselleni tärkeää saada saatella mummu loppuun asti itse. Eläinlääkäristä lähtiessä käärin ruumiin harmaaseen vilttiin ja pidin sylissäni ajomatkan ajan, koska olin niin onnekas, että poikaystäväkokelas meni tarjoutumaan oma-aloitteisesti mukaan tälle ratkiriemukkaalle retkelle, vaikka olin varautunut itse ajamaan. 

Kuolleena koira ikään kuin painaa merkittävästi enemmän kuin eläessä, sillä velttona retkottava eläin on merkittävästi haastavampi siirreltävä, kuin lihasjännitteinen. Etenkin siis isomman koiran kanssa kannattaa varautua laatikon tai kestävän kassin kanssa, mikäli haluaa siirron tehdä itse.

Tunnin mittaisen ajomatkan aikana mummokoiran tassut kylmenivät merkittävästi ja jotenkin siinä ajan kanssa sai todella itsensäkin tajuamaan sen, että tässä tämä nyt oli. Vasta krematoriolla laskin mummun sylistäni ja silitin sitä viimeisen kerran. Muutamaa päivää myöhemmin kävin hakemassa kotiin valitsemani uurnan ja sydämenmuotoisen muistokorun, jonka sisään on säilötty pieni määrä tuhkaa. Nämäkin olisi saanut postitettuna kotiin, mutta halusin hakea ne itse.



Kustannukset

Kaikkiaan lopetus maksoi 295€ (lopetus+tuhkaus+uurna+muistokoru). Hinnat vaihtelevat lääkärin, valittujen palvelujen ja koiran koon mukaan.

Lopuksi

Koiran lopettaminen on hirvittävän raskas päätös ja prosessi, johon sitoudumme sillä hetkellä, kun päätämme ryhtyä koiranomistajiksi. Se on meidän velvollisuutemme ja viimeinen palveluksemme rakkaalle lemmikille. Kotikoirat harvoin kuolevat luonnollisen kuoleman, kuten ne tekisivät luonnossa, joten meillä on velvollisuus tulkita, milloin elämä ei enää ole elämisen arvoista ja olla pitkittämättä tarpeetonta kärsimystä. Se on epäitsekkyyttä ja aitoa rakkautta.

Ne kaikista isoimmat ja karskeimmatkin äijät ovat nieleskelleet palaa kurkusta ja pyyhkineet silmäkulmiaan näissä tilanteissa. Lopetukseen on siis syytä varautua myös nenäliinoin. Lapsiperheistä olen kuullut kokemuksia, joissa lapset pyydetään tai he itse haluavat tulla mukaan lopetukseen. Vanhemmat ovat sanoneet ja kokeneet, että se on myös lapsille helpompi tapa käsittää ja käsitellä lemmikin kuolemaa, kuin se, että lemmikki vain ei yhtäkkiä enää tulekaan kotiin enää ikinä. Tämä tietysti on hyvin yksilöllistä ja tapauskohtaista, mutta kuolema kuitenkin on luonnollisin ja väistämättömin osa elämää.

Kannattaa itkeä, kun itkettää, ja itseni kaltaisen tunneherkän yksilön tapauksessa sitä itkua sitten riittää aivan pirusti. Luopumisen tuoma suru ja tuska sekä ikävä ne vain pyrkivät ulos, eikä sitä kannata turhaan estellä. Loppujen lopuksi päällimäiseksi asettuvat kuitenkin muistot.

Vaikein hetki oli ainakin itselläni juuri ennen lopetusta. Kun koira on todettu kuolleeksi, itku repii sielua rikki, mutta mukana saattaa olla myös helpotusta. Arpominen, jossittelu ja taisteleminen on päättynyt. Mitään ei voi enää tehdä. Tästä helpotuksen tunteesta ei kannata itseään siis soimata, koen sen itse hyvinkin luonnollisena reaktiona.

Suurimmalla osalla koiranomistajista tämä prosessi on edessä ja se on aina yhtä raskas. Uskon, että valmistautuminen tekee siitä tietyllä tavalla helpompaa. Etenkin ensimmäisellä kerralla, jos prosessi on täysin vieras, eikä juurikaan hahmota mitä odottaa. Toivottavasti tällä pystyn tarjoamaan siihen vähän helpotusta. Kuolema ei ole pelottava asia, se vaan pitää uskaltaa kohdata.


perjantai 4. tammikuuta 2019

Puhtaalta pöydältä

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi blogi.

Vanha blogi on siirretty historiaan kaikkine taakkoineen ja sen löytää, jos nyt välttämättä haluaa etsiä. Ennemmin otan nyt katseen kohti tulevaa, koska elämä on nyt enemmän erilaista kuin koskaan ennen, enkä halua siihen repiä menneisyyden roskia mukaani. ♥