Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Kiitos, Iisalmi!

Kuva
Viikonloppuna iskettiin potkunyrkkeilyn SM-kisat Iisalmessa.

Ihan ensimmäisenä kiitosta saa tansseja isännöinyt NHB Iisalmi. Järjestelyt olivat aivan kertakaikkisen huikeat ja oli ihanaa päästä näkemään ja etenkin itse kokemaan, miten hienosti Suomessa voidaankaan potkunyrkkeilykisoja järjestää. Tuntui, että koko Iisalmi oli valjastettu mukaan tähän operaatioon.

Punnitukseen ja lääkärintarkastukseen saavuttaessa isäntäväki otti kilpailijat ja huoltajat lämpimästi vastaan oikein kädestä pitäen ja ohjattiin punnituksen kautta lääkärintarkastukseen. Huolehtivaiset rouvat pitivät urheiluhallin aulassa kioskia, jossa oli syötävää ja juotavaa jos jonkinlaista, ja kaiken tämän ilmoitettiin olevan maksutonta aamun kilpailijoille sekä huoltojoukoille. What?! Huoltojoukot mussuttivat kuulemma hyvinkin herkullista persikkapiirakkaa ja itse nautiskelin suklaanmakuista proteiinijuomaa.

Lämmittelyalue oli aidalla eristetty omaan rauhaan hallin takaosaan ja sieltä löytyi sohvia sekä kaksi tatamia. Ni…

SM-kisat

Kuva
Aika moni luultavasti tuntee tarinan. Muutama vuosi sitten olin kotisohvalla kitisevä 100kg sairasteleva jossittelija. Sitten se alko vähän ottamaan päähän ja pudotin painoa 25kg. Sitten löysin potkunyrkkeilyn ja hurahdin siihen hommaan ihan täysin.

Siirryin Tuusula Fighter Clubin riveihin miltei heti seuran aloitettua toimintansa. TFC otti avosylin vastaan ja sukelsin pää edellä varsin syvälle mukaan seuratoimintaan. Sittemmin olen päätynyt vastuuohjaajaksi potkunyrkkeilyn peruskurssille, kuntonyrkkeilyohjaajaksi ja seuran likimain kaikesta ulospäin näkyvästä toiminnasta vastaavaksi someupseeriksi.

Tuusula Fighter Clubista tuli perhe.

Liityin seuraan osuma- ja sparrikammoisena. Haaveilin kehään pääsemisestä, mutta huonojen kokemusten takia se näytti siihen aikaan hyvin epätodennäköiseltä. Mutta mitäpä ei loistava treeniporukka ja valmennustiimi saisikaan aikaan, ja kisaura korkattiin syksyllä 2018.

Viime viikonloppuna iskettiin potkunyrkkeilyn SM-kisat Iisalmessa. Nousin SM-kehään ih…

Kisaura korkattu: Miltä nyt tuntuu?

Kuva
Julkaistu ensimmäisenä Budoland Finlandin blogissa 10.11.2018.

Itkettää, oksettaa, käsiä tärisyttää, ei saa syötyä ja on vaikea hengittää. Kun kaiken tuon ottaa samaan aikaan, tulee pohdittua pariin kertaan, onko tässä mitään järkeä ja miksi näin tekee itselleen? Ihan vapaaehtoisesti. Mutta siltä se tuntui viime lauantaina, kun heräsin kisahistoriani toiseen ottelupäivääni. Jännitti aivan tolkuttoman paljon ja Googlailin siinä jo muita harrastuksia, kuten satubalettia ja vesijuoksua sekä katselin äkkilähtöjä takaisin Thaimaahan.

Lokakuun alussa iskin ensimmäisen otteluni Espoon Fairtex Openissa 6.10. ottaen 3-0 voiton NBSA:n Cia de Haasista ja kirmasin kisapaikalta omin jaloin ja suoralla nenällä tukka hulmuten lentokentälle, josta suuntana oli parin viikon Thaimaan retki. Espoossa en osannut juurikaan jännittää, se vaan jotenkin meni omalla painollaan Thaimaan huuruisessa usvassa.

Toista se oli Helsinki Openin kanssa, johon en itse Thaimaan seikkailuni takia alunperin edes ajatellut …

Helmikuun TOP9

Kuva
No minkälainen oli helmikuu?

Eipä juuri muistikuvia. Koko kuukausi meni työharjoittelussa. Aika monelle tekisi muuten ihan hirmu hyvää viettää hetki hoitotyön parissa. Esimerkiksi nähdä läheltä mihin johtaa valinta alkoholin liukastamasta tiestä. Tai mitä pelkoja ja ajatuksia vammautuminen tai sairaus tuovat tullessaan, kun et ole saanut itse vaikuttaa kohtaloosi mitenkään. Mikä tekee toisesta katkeran ja toisesta sinnikkäästi kaikin voimin itseään kuntouttavan?

Nähdä, miten omaiset seuraavat vierestä läheisensä hiipumista kohti kuolemaa. Miten yhdellä ajatus on häikäisevän kirkas, mutta keho kuihtuu pois ja toisella fysiikka pelaa, mutta pää ei ole enää millään tasolla tämän maailman menossa mukana.

Nähdä, mitä on kuolema. Olla kuollut. Se näyttää rauhalliselta. Kuolema on painava ja kylmä, mutta ei pelottava.

Mutta se pistää ajattelemaan. Se pistää ajattelemaan, että muistanhan itse varmasti elää nyt, kun siihen on mahdollisuus?

Kuten sanottua, tekisi monelle hyvää nähdä se elämän kääntö…