keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

SM-kisat

Aika moni luultavasti tuntee tarinan. Muutama vuosi sitten olin kotisohvalla kitisevä 100kg sairasteleva jossittelija. Sitten se alko vähän ottamaan päähän ja pudotin painoa 25kg. Sitten löysin potkunyrkkeilyn ja hurahdin siihen hommaan ihan täysin.

Siirryin Tuusula Fighter Clubin riveihin miltei heti seuran aloitettua toimintansa. TFC otti avosylin vastaan ja sukelsin pää edellä varsin syvälle mukaan seuratoimintaan. Sittemmin olen päätynyt vastuuohjaajaksi potkunyrkkeilyn peruskurssille, kuntonyrkkeilyohjaajaksi ja seuran likimain kaikesta ulospäin näkyvästä toiminnasta vastaavaksi someupseeriksi.

Tuusula Fighter Clubista tuli perhe.

Liityin seuraan osuma- ja sparrikammoisena. Haaveilin kehään pääsemisestä, mutta huonojen kokemusten takia se näytti siihen aikaan hyvin epätodennäköiseltä. Mutta mitäpä ei loistava treeniporukka ja valmennustiimi saisikaan aikaan, ja kisaura korkattiin syksyllä 2018.

Viime viikonloppuna iskettiin potkunyrkkeilyn SM-kisat Iisalmessa. Nousin SM-kehään ihmiskainalosauvojeni saattelemana. En ollut lainkaan tyytyväinen omaan suoritukseeni mestaruustaistossa. Jälkiviisastelu on aina eniten paskaa, joten olkoot, otetaan opiksi ensi kertaa varten ja jatketaan eteenpäin.

Kolmannen erän jälkeen vitutti niin, ettei meinannut veri kiertää päässä. Ulospäin näytti kuulemma siltä, että olisin piiputtanut täysin, mutta ei multa kunto loppunut. Koin suoritukseni olleen mahdolliseen omaan tasooni nähden niin perseestä, että otti päähän vaan aivan todella armottomasti. Kaveri painoi päälle soturin lailla loppuun asti enkä saanut ajatusta kasaan yhtään. Mutta kiitokset siihen suuntaan, oli ihanaa, että mitään ei saanut ilmaiseksi.

Laahustin takaisin omaan nurkkaani ja johtava ihmiskainalosauva otti tiukan halausotteen ja sanoi korvaani: "Suomen mestari!" Selkeä 3-0 voitto. Ei vittu, me tehtiin se! Iski aika mieto tunneaalto ja saattoi hieman alkaa itkettämään. Roskia meni silmiin vähän valmennuskaksikollani ja itseni tavoin isäni porasi kehän vieressä ihan avoimesti. Ja oli siinä tippaa linssissä vähän yhdellä sun toisellakin. Onneksi oli tämmönen raavas ja tunnekylmä perisuomalainen porukka kasassa. Olisi muuten saattanut lipsahtaa tunteisiin.


Tästä on hyvä jatkaa. Taas opittiin uutta ja saatiin hippunen kokemusta. Lainaan itseäni Facebookin puolelta:


K1 Suomen mestari 2019! 💥🥊🔥🥇
K1 Finnish Champion 2019!

Jutellaan ja analysoidaan lisää myöhemmin, mutta just nyt mä iloitsen luokan +70kg Suomen mestaruudesta!

Mitä sydämellisin kiitos mun ihmiskainalosauvoille Jann Ranta ja Teemu Sivén, jotka kestää tätä maailman hankalinta valmennettavaa, luo uskoa ja itsevarmuutta, potkii perseelle, kannattelee henkisesti ja vie vakaasti eteenpäin aina kaikesta huolimatta. 🙌

Kiitos Santeri, kun olet tässäkin taas mukana.  Ja kiitos isi ja Virve, kun sittenkin yllärinä pääsitte paikalle ja sain kisaletit. 😍
Kiitos Tuusula Fighter Club Ry ja maailman parhaat treenikaverit! 🥰
Erityiskiitos Jyrille viime viikkojen kymmenistä sparrieristä! 😍🙌
Kiitos Budoland Finland, joka on pitänyt huolta, ettei harjoittelu ainakaan treenivaatteista tai varusteista ole jäänyt kiinni. 🖤
Kiitos Hieronta ja Hyvinvointipalvelut Koski kropan tiiviistä ja mielettömän ammattitaitoisesta huoltamisesta! 😍
Ei saatana, sohvaperunasta Suomen mestariksi!! 😍💥🥊🔥🙌🥇

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti