Vuosi 2019 oli sekoitus elämäni hirveintä paskaa ja aivan totaalisen tajuttoman eniten parasta!

Instagram täyttyy parhaillaan Top9 -julkaisuista, joissa tähän tarkoitukseen puuhasteltu sovellus niputtaa käyttäjän yhdeksän suosituinta kuvaa tältä vuodelta. Mutta koska mä voin ja mua ei sovellukset komentele, niin tästäkin vuodesta keräsin itse yhdeksän ihan ikiomaa suosikkikuvaani. Ja avaan niistä jokaisesta muutamalla sanalla, että miksi juuri se kuva.



1. Syntymäpäivä
En ole kymmeneneen vuoteen varsinaisesti juhlinut syntymäpäiviäni, mutta nyt firman pikkujoulut osuivat sopivasti tammikuun lopulle, joten salaa tuli juhlistettua 28-vuotispäivääni siinä samalla. Ensi vuonna alkaa viimeinen vuoteni kakskytjotainvuotiaana ja ajattelin rikkoa syntymäpäivämörköni ja kutsua kivoja tyyppejä kotiimme syömään kakkua. Koska tänä vuonna olen myös opetellut leipomaan. Osaan todistetusti nyt valmistaa täytekakkua, porkkanakakkua ja juustokakkua.

2. Naisellisuus
Olen aina katsonut ihailevan kateellisena naisellisia naisia. Siis sitä, että on korkokengät ja mekkoja ja hameita ja sen semmosta. Heikohko itsetunto ei vaan ole antanut nostaa ilman kenkiäkin satakahdeksankymmensenttistä muijaa koroille. Että kuljetaan tennareissa vaan ja sulaudutaan seinään. Entinen poikaystäväkin joskus meni möläyttämään, etten saa laittaa korkoja, koska olisin silloin pidempi kuin hän ja se olisi aivan dorkaa. Sitten kuvioihin tuli "melko vahvasti korostuneella itsetunnolla" varustettu setämies, joka sanoi, ettei niin korkeita korkoja olekaan, että hänen miehisyytensä siitä kärsisi. Nyt mulla on noin kolmekymmentä paria korkokenkiä sekä kaapit täynnä hameita ja mekkoja. And it feels pretty goddamn awesome!

3. Suosikkikuva
Se nyt vaan oli yksi niistä hitaista sunnuntaiaamuista ja sattui sopiva valo. Koira ei saisi tulla sänkyyn, mutta tuli kuitenkin ja ohimennen nappasin tilanteesta kuvan. Ja myöhemmin teetin siitä printin kehyksiin seinälle, koska kaikkiaan se on edelleen yksi itselleni tärkeimmistä kuvista ja kaikkiaan ehdoton suosikki.

4. Lähihoitaja
Valmistuin toukokuussa 2019 lähihoitajaksi. Kahden vuoden putki koulua, työharjoitteluita, kolmea eri palkkatyötä, treenejä, kisoja, koiria ja mitänäitänyt on teki kyllä tehtävänsä ja kynttilää polteltiin isolla liekinheittimellä molemmista päistä. Mutta tutkinto on taskussa ja vaikka lopulta päädyinkin monen sattuman kautta aivan muihin hommiin, teen sote-alalla keikkaa mahdollisuuksien mukaan.

5. Koira
Sanotaan ettei lapsia ja monesti lapsiin verrattavia lemmikeitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta jos olis aseella uhaten aivan pakko, niin kolmesta koirastani ykkössijan ottaisi ainokaisena enää luonani oleva Bea. Rakas härväin täytti syksyllä pyöreät kymmenen vuotta ja kauttaaltaan harmaantunut mummokoira painaa edelleen satalasissa. Rakastun Beaan uudelleen joka päivä. Etenkin aamuisin, kun se työmatkalla istuu apukuskin paikalla korvat liiskassa pitkin niskaa ja näen sivusilmällä koiran tuijottavan itseäni koko matkan. Sillä on semmonen hassu hymy suupielissä ja sen mielestä on vaan ihan just maailman parasta tässä ja nyt. Autossa. Matkalla töihin. Kahdestaan. Rakas Bea. 

6. Suomenmestaruus
Kaiken muun kuormituksen alla treenaamisen kanssa on koko vuosi ollut todella työlästä. Alkuvuodesta käytiin tasan yhdet kisat, mutta siinä sitä sitten olikin, koska tuomisina kotiin taskussani matkasi kultainen mitali SM-kisoista. Jossain kohti vähän kisojen jälkeen tajusin, että ei saatana, satakiloisesta ulisevasta sohvaperunasta potkunyrkkeilyn suomenmestariksi, kuinka siistiä!

7. Potkunyrkkeily
Vaikka on treenien suhteen ollut tahmeaa, Tuusula Fighter Club on parasta mitä tiedän. Treenaaminen ja ohjaaminen niin kertakaikkisen huikeassa porukassa on vaan jotain ihan tajuttoman hienoa.

8. Minä
Tänä vuonna olen oppinut panostamaan ja isolla rahalla panostanutkin itseeni. Tajunnut, että voin olla ihan uskottava tappelija ja älyttömän kova muija, vaikka aika usein nykyään näytänkin naiselta ja toisinaan käytän laittautumiseen enemmän kuin kymmenen minuuttia. Ostin rengasvalon "töitä varten", mikä on osittain totta, mutta se toimii myös järjettömän hyvänä valona selfieissä.

9. Luottamus
Voisi kuvitella, että tasapainoinen ja luotettava parisuhde tekisi elämästä pelkkää onnellista vaaleanpunaista hattaraa. Vitut. Rikotun ja rikkinäisen ihmisen kun paiskaa teoriassa hyvään parisuhteeseen, on käytännön lopputuloksena kaaos. Kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan aina pärjätä ja jaksaa kaikkea itse ja yksin, joku on kannattelemassa ja pitämässä huolta, niin voi helvetti minkälainen sekasorto siitä seuraa. Jos on koko elämänsä odottanut kaaosta ja tiennyt faktasti aina pahimman tapahtuvan, on äärimmäisen vaikeaa asettua ymmärtämään, että tässä on nyt kaikki oikeesti aika hyvin. Tai itseasiassa aivan äärimmäisen hyvin. Se ei ole millään muotoa loogisen ajattelun tai puheen takana. Ei vain ole. Nyt yli vuoden jälkeen yllätän aina välillä itseni ajattelemasta, että ei saatana, ehkä toi ihminen ei nyt sittenkään ole just nyt pettämässä ja jättämässä. On muuten pelottavan hieno tunne se. Josta tietysti yliajattelija pääsee suoraan siihen, että NYT kun se sitten ottaa ja pettää sekä jättää, niin aiettä miten tullaan kovaa ja korkealta alas!

Oli vaikea ja haastava vuosi. Mutta oli myös ihana vuosi. Siis hyvin vähän mitään tasapaksua ja pääasiassa vaan ääripäitä hyvässä ja pahassa. Onneksi aika paljon siellä hyvässä päässä ja ne pahat oli sitten lähinnä omien korvien välissä. Tänäkään vuonna en vielä laihtunut, mutta en myöskään lihonut. Samoissa lukemissa ollaan kuin vuosi sitten, joten ehkä ensi vuonna? Tuskin, mutta tässä kohti aina kuuluu niin lupailla.

Vuoteen 2020 lähdetään tätä vuotta HUOMATTAVASTI vakaammalta pohjalta noin niinku aivan kaiken suhteen. Mulla on itseasiassa melkolailla kiva fiilis tulevasta vuodesta!

Täten kiitän opettavaisesta vuodesta 2019 ja toivotan sekä itselleni että kaikille muille sitä tarvitseville onnea ja rohkeutta vuoteen 2020!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran lopettaminen - Mitä ja miten?

R-sanat

Pahimmassa tapauksessa kaikki meneekin ihan hyvin